Valloitetaan monia mäkiä ja metsäpolkuja. 

Yläkuvassa Sari Lehikoinen ja Marja Pihnala nousevat edelläni katua ylös.

Camino el Sandiago kulkee välillä keskellä kauniita metsiä, välillä pienten kylien läpi.....

Marja Pihnala kelaa pyörätuolilla El Caminoa

Lauantaina lähdettiin Salceda'n kylästä vaeltamaan auto -tietä pitkin. Santa Irene'n kohdalta El Camino jatkui metsäpolkuna. Metsä oli kaunis ja polku kovapohjainen. Kaksi hyvin jyrkkää alamäkeä tuli vastaan, ja jouduin pyytämään Hannea ja Tiinaa jarruttamaan pyöräni liukumista mäkeä alas liukasta tietä. Jatkoimme aina O Pino'noon asti, jossa syötiin 10 euroa maksava  pyhiinvaeltajan kolmen ruokalajin ateria ravintolassa, jonka nimi oli Parillada O'boy. Hieno päivä 3 tuntia vaeltamista ja ...... no hidastahan tämä raskas reitti pyörätuolilla ja käsifillarilla kulkeville pyhiinvaeltajille on .... kilometrejä kertyi 8-9 tälle päivälle.

Tänään, sunnuntaina satoi vettä, välillä satoi vähän ja välillä kaatamalla. Aamulla menimme autoilla takaisin O'Pinoon. Rohkeasti lähdettiin vesisateessa vaeltamaan ensin ajoradan reunaa, sitten metsäpolkua pitkin. Vesisade oli pehmentänyt tämän polun pohjan pehmeäksi ja liukkaaksi ja kulkumme oli hidasta ja voimia vievää. Jatkuva vesisade ei keventänyt menoa. Hengitin raikasta ilmaa ja yritin rentoutua. Avustajamme joutuivat auttamaan meitä etenemisessä. Muutama jyrkkä alamäki löytyi myös ja varovaisesti laskimme ne alas.

Lämmittelimme pienessä kahvilassa hetken kahvia ja tuoretta lihapiirakkaa nauttien ja jatkoimme Pihnalan Marjan kanssa vielä vaeltamista. Tiina ja Hanne tulivat mukaamme auttamaan meitä. El Camino oli armoton tänään. Ajoradan reunaa nousimme loputonta ylämäkeä. Pyörillä liikkuvat pyhiinvaeltajat ajoivat ohitsemme ja huusivat meille: Buen Camino. Rukoilin Jumalaa rohkaistaakseni itseäni käyttämään kaikki voimani mäen nousuun. Puoli tuntia nousimme tätä mäkeä. Hanne kevensi takaa fillariani työntäen sitä kyynärsauvalla ja kai Tiinakin hiukan kevensi toisen Marjan menoa. Joonas ja Aila ajoivat autoilla ohitsemme ja löysivät levähdyspaikan, johon pysäköivät. ..... Luovutimme lopulta mäen nousun ja menimme autoihin. Tämän päivän tulos: vaellettu pari tuntia ja edetty noin 4,5 kilometriä .... 😁 😅

In English:

We conquer many hills and forest paths

Sari Lehikoinen and Marja Pihnala are climbing up the street before me.

Camino el Santiago runs from time to time in the middle of beautiful forests and through small villages.

Marja Pihnala with wheelchair on El Camino.

On Saturday we left Salceda village to wander along a motor road. From Santa Irene on El Camino continued as a trail in the forest. The forest was beautiful and the base of the trail was hard.  We encountered two extremely steep slopes and I had to ask Hanne and Tiina to brake my bike in order not to slide down the hill the slippery road. We continued all the way to O Pino where we stopped and had a three course pilgrim meal, costing 10 euros, in a restaurant called Parrillada O’boy. Great day, 3 hours of trekking and…well it is slow to travel this hard route for pilgrims in a wheelchair or with a hand bike…it sums up  8-9 kilometers today.

Today on Sunday it was raining, from time to time little and from time to time it was pouring water. In the morning we drew by car back to O’Pino. Bravely we started trailing in the rain, first at the edge of the motor way and then along the trail in the forest. Rain had made the trail soft and slippery and our journey was slow and intense. Continuous rain didn’t make it any easier. I breathed in fresh air and tried to relax. Our assistants had to help us to proceed. A couple of steep down hills were there and carefully we came down those.

We warmed up in a small cafeteria for a moment and enjoyed some coffee and warm meat pie. I continued trekking with Marja Pihnala. Tiina and Hanne came along to assist us. El Camino was ruthless today.  We ascended on a side of a motorway a never ending uphill. Some Pilgrims on bicycles passed us and shouted: “Buen camino!”. I prayed for God to encourage me to use all of my strength to climb the hill. Half and hour it took. Hanne lightened my burden by pushing my bike with her crutch and I guess Tiina also lightened the burden of the other Marja. Joonas and Aila drew car by and they found a resting spot where they parked. Finally we gave up climbing and went in the cars. The result of today: trekking for two hours and we advanced about 4,5 km. 😁 😅

Buen Camino...... vaeltaa vai pysyä hengissä

Esteellisyyden sietämätön keveys 🌹

Saavuimme Hannen kanssa majapaikkaamme keskiviikkoiltana keskelle ruusupuita ja hedelmäpuita.
Sari Lehikoinen, Aila Peräjoki, Tiina Kröger, Joonas Agthe ja Marja Pihnala olivat saapuneet pyhiinvaelluksen majapaikkaamme maanantai-iltana myöhään. He olivat tiistaina ja keskiviikkonakin 'vaeltaneet' eli lasketelleet vaarallisia mäkiä, Marja oli liukunut pyörätuolillaan kivien kanssa mäkeä holtittomasti alas ja ihmeesti Tiina ja Aila olivat saaneet hänet kiinni. Sari oli sähkärillään ollut myös liian jyrkässä mäessä saatettuaan yhtä pyhiinvaeltajat, vanhaa kävelevää reumaattista rouvaa ylös. Lopulta he olivat molempina päivänä palanneet asuinpaikkaan reitin mentyä liian vaaralliseksi



Oukey, Hanne ja minä nyökyttelimme vakavina.... Nöyryys luovuttaa on viisautta.
Päätimme yhdessä kartoittaa koko tämän 100 km ns. esteettömän reitin tällä viikolla. Voimme kertoa löytämistämme turvallisista vaellusosuuksista ( jos niitä on ) ja näin helpottaa muitten liikuntavammaisten pyhiinvaellusmatkaa. Lisäksi voimme kirjoittaa vaikka Paaville ja ehdottaa esteettömän reitin suunnittelemista tänne..... Juuri näin me teemme 🌹

Ilalla palasimme tyytyväisenä taloomme. Sää oli ollut loistava. Sadealue kiersi meidät ja löysimme 7 km mukavan vaellusreitin Leboreiro sta eteenpäin. 

 Joonas korjasi pyöräni ketjut.

V

Buen Camino…to  trek or to stay alive

Me and Hanne arrived at our accommodation on a wednesday evening  in the middle of rose trees and fruit trees. Sari Lehikoinen, Aila Peräjoki, Tiina Kröger, Joonas Agthe and Marja Pihnala had arrived to our pilgrim lodging on Monday evening. They had “wandered” both on tuesday and wednesday, in fact they had gone downhill some dangerous hills, Marja had slided with her wheelchair with some stones recklessly down the hill. Tiina and Aila had catched her. Sari  too had been in a slope too deep after she had helped an old rheumatic lady walking up. After both days they had returned to the accommodation since the route had gone too dangerous.

Okay, Hanne and I were nodding seriously…The modesty to give up is wisdom. Together we decided to map out this entire 100 km so called unchallenged route this week. We can tell about the safe route  parts (if there are any) and by so doing ease other physically challenged people’s pilgrimage. Also we can for instance write to Pope and suggest planning an unchallenged route here…This is exactly what we-re going to do.

In the evening we returned happily to our house. Weather had been great. Rain avoided us and we found a nice wandering route 7 km from Leboreiro forward.

Jonas repaired my bike chains.

Enkelit liikkuu vanhoilla VW - transiteilla

Pyöräni ketjut tippuivat toistamiseen mentyämme muutaman kilometrin Hannelen kanssa eilen. Yritimme laittaa niitä paikoilleen. Ääneen rukoilin: Rakas Jumala, pyhä Jaakob auta meitä. Kuin tyhjästä ilmestyi vanha volkkari eteemme polulla ja sieltä nousi ystävällinen mies, joka korjasi pyöräni muutamassa minuutissa. Hän laittoi ketjut paikoilleen ja kiristi niitten säätöä. Antoi vielä Hannelelle käsipyyhkeitä ja pesuvettä, jotta hän sai öljyt käsistä pois. Enkeli, sanoin minä.

Tie kutsuu pyhiinvaeltajaa

Pyhiinvaeltaja kerää leimoja pyhiinvaelluspassiin. Ensimmäistä leimapaikkaa piti yllä mies, joka myymällä t-paitoja yms. keräsi rahaa vammaisten koripallo- joukkueelle. Hän näytti meille omaa jalkaansa, jossa oli proteesi. Kolmannella leimapaikalla oli kahvila ja majatalo, ja meitä vastassa oli nainen, jonka toinen käsi oli halvaantunut. Jopas nyt, sanoin minä.

Tämä toinen päivämme Caminossa on nyt mennyt täällä talossamme. Marja Pihnalan auto meni rikki ja pian joku Citroen - liike hakee sen korjaamolle. Marjan aamu on mennyt asian hoitamiseen. Vettä satanut aina nyt kahteen asti. Nyt näyttää jo kuivemmalta. Linnut laulavat ulkona ja naapurissa joku kukko tykkää kiekua.  Pian lähdemme pyörillä  ja osa kävellen tästä talolta tuonne läheiseen kylään.

Aamulla luimme Hannelen kanssa Kiitosakatistoksen Jumalan kunniaksi ja lauloimme yhdessä lauluosuudet. Tiina osoittautui taitavaksi laulajaksi.
Aila hoiti minua aku-painannalla .... jalkani rentoutuivat ja vatsani, joka oli pahastunut matkustamisesta rentoutui ja aineenvaihdunta elpyi.

Haasteita meille siis riittää täällä. Rukoilen mielenrauhaa ja kärsivällisyyttä ja luottamusta meille kaikille. Kiitollisin mielin olen näistä rohkeista ja vilpittömistä pyhiinvaeltaja-tovereistani.

Herra Jeesus Kristus Jumalan poika armahda minua ja maailmaasi 🌹

6.5. Angels travel with old VW transits

My bike chains fell off twice yesterday after we had gone only a few kilometers with Hannele. We tried to put them back. Aloud I prayed: Dear Lord, Saint Jakob please help us. Like from nowhere an old Volkswagen appeared in front of us and a kind man stood from there and fixed my bike in a couple of minutes. He put the chains back on and tightened their settings. He even gave Hannele hand towels and water so that she could wash off the dirt oil  from her hands. An angel, I say.

Road is calling a pilgrim.

A pilgrim collects stamps in pilgrim’s passport. The first place for stamps was hosted by a man who by selling t-shirts and such collected money for  a handicapped basket ball team. He showed us his own leg with a prosthesis. In the third stamp place there was a cafeteria and a guesthouse and there was a lady waiting for us whose other arm was paralyzed. Well, well, I say.

This second day in Camino has gone here at our house. Marja Pihnala’s car went broke and soon a Citroen shop will fetch it to a garage. Marja’s morning has gone to fix the situation. It has been raining until now, it is 2 o’clock. It seems to get drier now. Birds are singing  and next door there is a rooster that likes to crow. Soon we will go by bike and by foot to a village nearby.

This morning I read with Hannele ‘Kiitosakatistos’ to honour God and we sang together the singing parts. It turned out that Tiina was a skilled singer. Aila was treating me by acu pressing…my legs relaxed and my stomach that didn’t like travelling relaxed and metabolism recovered.

There are challenges for us here. I pray for peace of mind and patience and trust for all of us here. I am grateful for these brave and honest pilgrim friends.

Lord Jesus Christ Son of God have mercy on me and your world. 🌹