Tien päässä on ..... kuinka se voisikaan muuten olla

Kuljimme Compostella de Santiagoa viimeisen 100 km matkalta. Ryhmämme ajoi kahdella autolla etsien sopivia reittejä pyörätuolilla kulkea. Löysimme joitakin ......emme voi sanoa esteettömiä, mutta mahdollisia 5-10 km pätkiä, jotka sitten jalan´´ kuljimme. Minä fillaroin käsifillarilla, toinen Marja kelasi pyörätuolilla ja Sari kulki sähköpyörätuolilla. Yhteensä pystyimme näin liikkumaan noin 25 km. Meillä oli koko ajan mukana 2 autoa kuljettajineen ja 2 hyväkuntoista kävelijää.

Vettä satoi lähes joka päivä, silti kuljimme koko  matkan tien päähän Santiago de Compostellan Katedraaliin asti ja mikä meitä siellä odottikaan.

Tietysti .... kuinka se voisi muuten ollakaan ...... kaikki on yhtä .....Jumala on suuri ja viisas ..... silmäni kostuivat kyynelistä nähtyäni ensimmäisen 12 papista, joka työnnettiin pyörätuolilla alttarille eteemme. Ymmärsin selkeästi, miksi olin kulkenut tämän fyysisesti ja henkisesti koittelevan pyhiinvaellusreitin ja päätynyt tänne Katedraaliin.

Ikiaikaisessa messussa piispa ja 12 pappia siunasivat kaikki meidät pyhiinvaeltajat.

At the end of the Road

We were travelling the last 100 kilometers of Compostela de Santiago, our group was driving two cars trying to find wheelchair accessible routes. We found something…can’t say unchallenged, but possible 5 to 10 km distances, that we then took. I was cycling with my hand bike, the other Marja was in her wheelchair and Sari went with her electric wheelchair. Together we could move about 25 km. Along the entire way we had a company of two cars with their drivers and two healthy walkers.

It was raining nearly every day,  nevertheless we made it till  the end of the road, to Santiago de Compostela Cathedral and what was waiting for us there…

Naturally...how else could it be...all is one…God is mighty and wise…my eyes watered with tears after I had seen the first 12 priests that were pushed in wheelchairs to the altar in front of us. I understood clearly why I had gone through this pilgrim that was both physically and emotionally challenging and ended up here at the Cathedral.

In an ancient mass bishop and 12 priests blessed us all pilgrims.

Puretaan, pakataan ja ...... kadotetaan

Etsintäkuulutus jossain Euroopassa

..... luultavasti

Käsifillari

tai siis keltainen putki ja vihreät pussit päissä

Skootteri

 pieni ja kolhiintunut

toro -tarra toisessa kyljessä

ja Don Quijote toisessa

Ja sininen rinkka

tavallinen

 Helsingissä lentoasemalla tyhjän hihnan edessä keskellä yötä hämmennys.
Olihan noita koneenvaihtoja ollut ... ensin Madridissa sitten Brysselissä.

Kaikki voidaan sinulta viedä kerralla .....
                                                                vapaus vyöryy ylitseni taksissa matkalla ystävän luo
                                                                                                          ....ja  lämmin kesäsää ja kiitollisuus

In English:

Wanted post somewhere in Europe…probably

A hand bike

That is a yellow pipe with green bags on both ends

A scooter

Small and chipped

Toro- sticker on one side

And a Don Quijote on the other

And a blue backpack

Ordinary

Confusion at Helsinki airport in front of an empty conveyor belt. There had been changing planes..first in Madrid and then in Brussels.

Everything can be taken from you at once…

Freedom avalanches over me in  a taxi on my way to a friend

…along with warm summer weather and gratitude.

Kyrie eleison

Kyrie eleison

Christe eleison

Valloitetaan monia mäkiä ja metsäpolkuja. 

Yläkuvassa Sari Lehikoinen ja Marja Pihnala nousevat edelläni katua ylös.

Camino el Sandiago kulkee välillä keskellä kauniita metsiä, välillä pienten kylien läpi.....

Marja Pihnala kelaa pyörätuolilla El Caminoa

Lauantaina lähdettiin Salceda'n kylästä vaeltamaan auto -tietä pitkin. Santa Irene'n kohdalta El Camino jatkui metsäpolkuna. Metsä oli kaunis ja polku kovapohjainen. Kaksi hyvin jyrkkää alamäkeä tuli vastaan, ja jouduin pyytämään Hannea ja Tiinaa jarruttamaan pyöräni liukumista mäkeä alas liukasta tietä. Jatkoimme aina O Pino'noon asti, jossa syötiin 10 euroa maksava  pyhiinvaeltajan kolmen ruokalajin ateria ravintolassa, jonka nimi oli Parillada O'boy. Hieno päivä 3 tuntia vaeltamista ja ...... no hidastahan tämä raskas reitti pyörätuolilla ja käsifillarilla kulkeville pyhiinvaeltajille on .... kilometrejä kertyi 8-9 tälle päivälle.

Tänään, sunnuntaina satoi vettä, välillä satoi vähän ja välillä kaatamalla. Aamulla menimme autoilla takaisin O'Pinoon. Rohkeasti lähdettiin vesisateessa vaeltamaan ensin ajoradan reunaa, sitten metsäpolkua pitkin. Vesisade oli pehmentänyt tämän polun pohjan pehmeäksi ja liukkaaksi ja kulkumme oli hidasta ja voimia vievää. Jatkuva vesisade ei keventänyt menoa. Hengitin raikasta ilmaa ja yritin rentoutua. Avustajamme joutuivat auttamaan meitä etenemisessä. Muutama jyrkkä alamäki löytyi myös ja varovaisesti laskimme ne alas.

Lämmittelimme pienessä kahvilassa hetken kahvia ja tuoretta lihapiirakkaa nauttien ja jatkoimme Pihnalan Marjan kanssa vielä vaeltamista. Tiina ja Hanne tulivat mukaamme auttamaan meitä. El Camino oli armoton tänään. Ajoradan reunaa nousimme loputonta ylämäkeä. Pyörillä liikkuvat pyhiinvaeltajat ajoivat ohitsemme ja huusivat meille: Buen Camino. Rukoilin Jumalaa rohkaistaakseni itseäni käyttämään kaikki voimani mäen nousuun. Puoli tuntia nousimme tätä mäkeä. Hanne kevensi takaa fillariani työntäen sitä kyynärsauvalla ja kai Tiinakin hiukan kevensi toisen Marjan menoa. Joonas ja Aila ajoivat autoilla ohitsemme ja löysivät levähdyspaikan, johon pysäköivät. ..... Luovutimme lopulta mäen nousun ja menimme autoihin. Tämän päivän tulos: vaellettu pari tuntia ja edetty noin 4,5 kilometriä .... 😁 😅

In English:

We conquer many hills and forest paths

Sari Lehikoinen and Marja Pihnala are climbing up the street before me.

Camino el Santiago runs from time to time in the middle of beautiful forests and through small villages.

Marja Pihnala with wheelchair on El Camino.

On Saturday we left Salceda village to wander along a motor road. From Santa Irene on El Camino continued as a trail in the forest. The forest was beautiful and the base of the trail was hard.  We encountered two extremely steep slopes and I had to ask Hanne and Tiina to brake my bike in order not to slide down the hill the slippery road. We continued all the way to O Pino where we stopped and had a three course pilgrim meal, costing 10 euros, in a restaurant called Parrillada O’boy. Great day, 3 hours of trekking and…well it is slow to travel this hard route for pilgrims in a wheelchair or with a hand bike…it sums up  8-9 kilometers today.

Today on Sunday it was raining, from time to time little and from time to time it was pouring water. In the morning we drew by car back to O’Pino. Bravely we started trailing in the rain, first at the edge of the motor way and then along the trail in the forest. Rain had made the trail soft and slippery and our journey was slow and intense. Continuous rain didn’t make it any easier. I breathed in fresh air and tried to relax. Our assistants had to help us to proceed. A couple of steep down hills were there and carefully we came down those.

We warmed up in a small cafeteria for a moment and enjoyed some coffee and warm meat pie. I continued trekking with Marja Pihnala. Tiina and Hanne came along to assist us. El Camino was ruthless today.  We ascended on a side of a motorway a never ending uphill. Some Pilgrims on bicycles passed us and shouted: “Buen camino!”. I prayed for God to encourage me to use all of my strength to climb the hill. Half and hour it took. Hanne lightened my burden by pushing my bike with her crutch and I guess Tiina also lightened the burden of the other Marja. Joonas and Aila drew car by and they found a resting spot where they parked. Finally we gave up climbing and went in the cars. The result of today: trekking for two hours and we advanced about 4,5 km. 😁 😅

Isä meidän, joka olet taivaassa.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi

myös maan päällä, niin kuin taivaissa.

Anna meille tänä päivänä joka päiväinen leipämme

ja anna meille anteeksi velkamme,

niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.

Äläkä saata meitä kiusaukseen,

vaan päästä meidät pahasta,

sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iänkaikkisesta iänkaikkiseen

Amen

Buen Camino...... vaeltaa vai pysyä hengissä

Esteellisyyden sietämätön keveys 🌹

Saavuimme Hannen kanssa majapaikkaamme keskiviikkoiltana keskelle ruusupuita ja hedelmäpuita.
Sari Lehikoinen, Aila Peräjoki, Tiina Kröger, Joonas Agthe ja Marja Pihnala olivat saapuneet pyhiinvaelluksen majapaikkaamme maanantai-iltana myöhään. He olivat tiistaina ja keskiviikkonakin 'vaeltaneet' eli lasketelleet vaarallisia mäkiä, Marja oli liukunut pyörätuolillaan kivien kanssa mäkeä holtittomasti alas ja ihmeesti Tiina ja Aila olivat saaneet hänet kiinni. Sari oli sähkärillään ollut myös liian jyrkässä mäessä saatettuaan yhtä pyhiinvaeltajat, vanhaa kävelevää reumaattista rouvaa ylös. Lopulta he olivat molempina päivänä palanneet asuinpaikkaan reitin mentyä liian vaaralliseksi



Oukey, Hanne ja minä nyökyttelimme vakavina.... Nöyryys luovuttaa on viisautta.
Päätimme yhdessä kartoittaa koko tämän 100 km ns. esteettömän reitin tällä viikolla. Voimme kertoa löytämistämme turvallisista vaellusosuuksista ( jos niitä on ) ja näin helpottaa muitten liikuntavammaisten pyhiinvaellusmatkaa. Lisäksi voimme kirjoittaa vaikka Paaville ja ehdottaa esteettömän reitin suunnittelemista tänne..... Juuri näin me teemme 🌹

Ilalla palasimme tyytyväisenä taloomme. Sää oli ollut loistava. Sadealue kiersi meidät ja löysimme 7 km mukavan vaellusreitin Leboreiro sta eteenpäin. 

 Joonas korjasi pyöräni ketjut.

V

Buen Camino…to  trek or to stay alive

Me and Hanne arrived at our accommodation on a wednesday evening  in the middle of rose trees and fruit trees. Sari Lehikoinen, Aila Peräjoki, Tiina Kröger, Joonas Agthe and Marja Pihnala had arrived to our pilgrim lodging on Monday evening. They had “wandered” both on tuesday and wednesday, in fact they had gone downhill some dangerous hills, Marja had slided with her wheelchair with some stones recklessly down the hill. Tiina and Aila had catched her. Sari  too had been in a slope too deep after she had helped an old rheumatic lady walking up. After both days they had returned to the accommodation since the route had gone too dangerous.

Okay, Hanne and I were nodding seriously…The modesty to give up is wisdom. Together we decided to map out this entire 100 km so called unchallenged route this week. We can tell about the safe route  parts (if there are any) and by so doing ease other physically challenged people’s pilgrimage. Also we can for instance write to Pope and suggest planning an unchallenged route here…This is exactly what we-re going to do.

In the evening we returned happily to our house. Weather had been great. Rain avoided us and we found a nice wandering route 7 km from Leboreiro forward.

Jonas repaired my bike chains.