Just eikä melkein

Pelkäsin kolme kuukautta ... hikoilin ja jännitin, hengittelin syvään, ulkoilin, yritin unohtaa, pitää suuni kiinni tiukasti - etten kertoisi kenellekään - kun en halunnut kuulla sitten niitä tarinoita.... joissa revitään ja leikataan ja vaan rutina päässä kaikuu.. ennenkuin lopulta se irtoaa. Tai minun tapauksessani ne kaksi ......viisaudenhammasta.

Kesäkuusta lokakuun puoliväliin siis odotin tätä hampaiden poistoa, siinä välissä lohkesi kaksi poskihammasta, joihin hammashoitaja sit laittoi väliaikaiset paikat. Minulle ajanvarauksessa kerrottiin, että sit lokakuussa on lääkärille tunnin aika ja hän hoitaa ne silloin. Naama valkoisena sain vaivoin sanottua, että ottaa röntgenkuvat, korjaa kaksi vaikeasti lohjennutta hammasta ja poistaa kaksi viisaudenhammasta? Joo joo joo, me teemme tätä koko ajan, minulle topakasti vastattiin.

Sitten SE päivä viimein tuli ja hammaslääkärin aika. Minä kokosin kaiken rohkeuteni ja raahauduin Justiin. He kuvasivat suuni, puuduttavat koko vasemman puolen päästäni, siltä se tuntui, ja lääkäri kätevästi korjasi ne kaksi hankalasti lohjennutta hammasta ja poisti heilutellen ja nytkytellen näppärästi sekä ylhäältä että alhaalta viisaudenhampaani. Mitään kauhukertomuksia minulla ei ole siitä päivästä kertoa. Kaikki sujui hyvin. Veri ei valunut eikä taju lähtenyt. Purin sitä tuppua kotimatkallani ja kotona kylmäkallea pidin leukaani vasten ja illalla söin jäätelöä ja join kylmää vettä vain.

- Kerralla kalusto kuntoon -

Voisi olla Justin hammashoidon iskulause.
Mainoksestakin se kävisi, nyt soteaikaan siirryttäessä.