Välillä on hyvä rentoutua. Tänään aamulla nukuin yhdeksään. Vietimme pitkän aamiaishetken ystäväni Minnan ja hänen tyttäriensä Helenan (21v.) ja Tuuliannan (11v.) kanssa. Leipää ja hedelmiä, juustoa ja kahvia. Kurinalainen harjoittelu ja ruokavalio ei koske näitä päiviä :)

Helena ja Tuulianna lähtivät ratsastustunnille. Minna hoisi minut vielä hoitopöydällään. Hän piteli päätäni käsiensä välissä ja kalloni luut liikkuivat kuin mannerlaatat nesteen päällä. Tällainen liike on CST:ssa ihan normaalia.. Minnalle tuli tarve kutsua kalloni oikeanpuoleista aluetta Etelä- ja Pohjois-Amerikaksi ja vasemman kallon puoliskon aluetta Afrikaksi. Nämä mannerlaatat sitten liikkuivat ja elivät ja lopulta laajenivat. Minna lauloi: Nouskoon minun rukoukseni niinkuin suitsuke-savu sinun kasvojesi eteen. Minäkin rukoilin hiljaa: Rakas Jumala siunaa meitä ja koko maailmaa. Sitten näimme paljon virtaavaa valoa ja olimme rauhan tilassa yhteydessä kaiken kanssa. Tämän jälkeen vielä virtaus jatkui sydän alueelleni ja käteni myös rentoutuivat.

Illalla lähdimme Minna kävellen ja minä skootterilla keskustaan katsomaan Stand Up festivaalien esitystä teatteri Jukoon. Nauraminen tekee hyvää. Teatteri on liikuntaesteetön, pääsin sinne helposti. Esitys oli hauska ja nauroimme paljon.

Minnan kotiin on pahat portaat ja tarvitsen kaksi ihmistä auttamaan minut ylös niistä. Eilen Helena oli Minnan kanssa apunani. Mutta nyt hän ei ole kotona. Tilasin invataksin kotimatkalle, jotta saisin apua portaisiin.... Joskus on sovellettava. Onneksi taksikuski oli nuori, vahva ja ystävällisen hauskakin. Hän auttoi mielellään minut portaita ylös.

Ystävyys on suuri lahja. Se, että molemmat voivat olla sellaisia kun ovat. Katoamattomuus kuuluu ystävyyteen, ollaan olemassa aina, vaikka ei nähdäkään.

Taksissa Minna sanoi, ettet uskokaan, miten kiva on elämänvaihe, kun voi vaan olla onnellinen. Hmm... ehkä vähän uskonkin.

Matkustan mielelläni junalla. Imatran asemalta pääsee sähköskootterillani hyvin junaan. Asemalaiturin ja junan korkeusero on noin 30 cm, siihen konduktööri nostaa taitettavaksi luiskan invavaunun ovelle ja ajan junaan sisään. Eilen iltapäivällä odotin junaa asemalla ja kun se saapui konduktööriä ei näkynyt. Heiluttelin ja huutelin ja pyysin yhtä naista pitämään junan ovea auki, jotta en jäisi junasta. Konduktööri viimein saapui ja murisi, ettei hänelle ole etukäteen ilmoitettu tulostani. Oukey ajattelen ja päätin ottaa tämän nyt ihan iisisti.....eihän tämä oikeesti edes minua kosketa, tuolla miehellä on huono päivä tai vuosi tai vuosikymmen, hymyilin ja sanoin: en koskaan ilmoita etukäteen ja aina olen hyvin junaan päässyt :) Pääsin nytkin.

Helsinkiin siis matkasin CP- liiton kuntoutustoimikunnan kokoukseen. Senaatin torin lähellä olevaan Sunn ravintolaan. Helsinki oli lumoavan kaunis, ikävä tänne iskee aina, kun saavun. Erilaisia ihmisiä, ilmaa hengittää. Ravintolaan pääsi takapihan kautta. Ilonan kanssa, joka oli tullut minua junalle vastaan, etsittiin reitti hissille ja isolla skootterilla juutuin hissiin ja oviaukkoihin ja vanhan talon käytävän mutkiin. Tää on niin tätä, joo joo.
Kokousasiat mielenkiintoisia. Mukavia ihmisiä ja kaunis miljöö.

Keskustelumme virisi uuteen tutkimustietoon CP- vammaisten hermoston toiminnasta. Helena, lastenneurologi kertoi, että ongelmien syy onkin tuntohermoradoissa eikä motorisissa hermoradoissa, kuten on luultu. Innostuimme keskustelemaan tästä.

Omasta kokemuksestani tiedän, että vyöhyketerapia, jossa paljon ärsytetään jalkapohjia on tehnyt minulle hyvää, ratsastus parantanut kävelyäni kyynärsauvoilla, CST- terapia helpottanut liikeratojani. Päätän heti lisätä tämänkaltaista käsittelyä itselleni, kokeilla mihin se johtaa.

Illalla kokouksen jälkeen matkustin junalla Lahteen. Ystäväni Arja oli opaskoiransa kanssa minua vastassa kaupungissa. Jäisen kylmä ilma, pimeää ja Arjan uusi koira ei osannut suoraan viedä meitä Arjan kotiin. Kiertelimme kaupungin laitamia. Paleli ja luin katukylttejä Arjalle ääneen. Kaksi maailman parantajaa...sokea ja rampa.... Itkeä tai nauraa tätä tragikoomisuutta;) Niin Arja on CST-terapeutti ja opettaa ko terapiaa myös muille. Taitava niin. Hän kertoi ihmeistä, parantumisista, paljosta työstä, jota hän ihmisten kanssa tekee. Lopulta pääsimme hänen kotiinsa....

Arja hoisi vielä kehoni ennen nukkumaan menoa. Makasin selälläni sängyllä ja hän piteli nilkoistani kiinni. Hetken päästä jalat alkoivat lämmitä ja solut rentoutua. Sitten hän piti kättään ristiluullani ja vähitellen lantio aukeni, samoin jalat ja virtaus kulki lopulta hartiohini asti irrottaneet lihakset luista, samoin kävi kallolleni. Noin puolen tunnin päästä hän lopetti hoidon. Minä jäin nukkumaan. En halunnut enää nousta. Yöllä jalkani jatkoivat liikettä, sätkyjä, kipua.... nukuin katkonaisesti. Aamulla Arja lähti joogatunnille ja töihin. Minä nousin ylös ja kävely sujui hyvin, kipu oli poissa. Nilkat suorat ja kaikki turvotus näytti kadonneen.

Vietän tämän koko viikonlopun täällä Lahdessa. Minna ystäväni tulee hakemaan minut illalla täältä. Hän opiskelee CST myös. Menen hänen kotiinsa ja varmaan jatkamme hoitamista myös jossain kohtaa. Matka omaan kehoon on mielenkiintoinen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan erilaisia hoitomuotoja oman liikunnan tukena.

Craniosacral therapia (CST) tai cranial-sacral therapia on hoitomuoto, jossa terapeutti koskettamalla hoidettavaa käsittelee elimistön kalvorakenteita. Hän myös käsittelee selkärankaa ja ehkä kalloa.  Näin elimistön selkäydinnestekierto lisääntyy. Myös muu aineenvaihdunta parantuu. Craniosacral therapian kehitti John Upledger, D.O 1970- luvulla  osteopatiasta.