Matkustan mielelläni junalla. Imatran asemalta pääsee sähköskootterillani hyvin junaan. Asemalaiturin ja junan korkeusero on noin 30 cm, siihen konduktööri nostaa taitettavaksi luiskan invavaunun ovelle ja ajan junaan sisään. Eilen iltapäivällä odotin junaa asemalla ja kun se saapui konduktööriä ei näkynyt. Heiluttelin ja huutelin ja pyysin yhtä naista pitämään junan ovea auki, jotta en jäisi junasta. Konduktööri viimein saapui ja murisi, ettei hänelle ole etukäteen ilmoitettu tulostani. Oukey ajattelen ja päätin ottaa tämän nyt ihan iisisti.....eihän tämä oikeesti edes minua kosketa, tuolla miehellä on huono päivä tai vuosi tai vuosikymmen, hymyilin ja sanoin: en koskaan ilmoita etukäteen ja aina olen hyvin junaan päässyt :) Pääsin nytkin.

Helsinkiin siis matkasin CP- liiton kuntoutustoimikunnan kokoukseen. Senaatin torin lähellä olevaan Sunn ravintolaan. Helsinki oli lumoavan kaunis, ikävä tänne iskee aina, kun saavun. Erilaisia ihmisiä, ilmaa hengittää. Ravintolaan pääsi takapihan kautta. Ilonan kanssa, joka oli tullut minua junalle vastaan, etsittiin reitti hissille ja isolla skootterilla juutuin hissiin ja oviaukkoihin ja vanhan talon käytävän mutkiin. Tää on niin tätä, joo joo.
Kokousasiat mielenkiintoisia. Mukavia ihmisiä ja kaunis miljöö.

Keskustelumme virisi uuteen tutkimustietoon CP- vammaisten hermoston toiminnasta. Helena, lastenneurologi kertoi, että ongelmien syy onkin tuntohermoradoissa eikä motorisissa hermoradoissa, kuten on luultu. Innostuimme keskustelemaan tästä.

Omasta kokemuksestani tiedän, että vyöhyketerapia, jossa paljon ärsytetään jalkapohjia on tehnyt minulle hyvää, ratsastus parantanut kävelyäni kyynärsauvoilla, CST- terapia helpottanut liikeratojani. Päätän heti lisätä tämänkaltaista käsittelyä itselleni, kokeilla mihin se johtaa.

Illalla kokouksen jälkeen matkustin junalla Lahteen. Ystäväni Arja oli opaskoiransa kanssa minua vastassa kaupungissa. Jäisen kylmä ilma, pimeää ja Arjan uusi koira ei osannut suoraan viedä meitä Arjan kotiin. Kiertelimme kaupungin laitamia. Paleli ja luin katukylttejä Arjalle ääneen. Kaksi maailman parantajaa...sokea ja rampa.... Itkeä tai nauraa tätä tragikoomisuutta;) Niin Arja on CST-terapeutti ja opettaa ko terapiaa myös muille. Taitava niin. Hän kertoi ihmeistä, parantumisista, paljosta työstä, jota hän ihmisten kanssa tekee. Lopulta pääsimme hänen kotiinsa....

Arja hoisi vielä kehoni ennen nukkumaan menoa. Makasin selälläni sängyllä ja hän piteli nilkoistani kiinni. Hetken päästä jalat alkoivat lämmitä ja solut rentoutua. Sitten hän piti kättään ristiluullani ja vähitellen lantio aukeni, samoin jalat ja virtaus kulki lopulta hartiohini asti irrottaneet lihakset luista, samoin kävi kallolleni. Noin puolen tunnin päästä hän lopetti hoidon. Minä jäin nukkumaan. En halunnut enää nousta. Yöllä jalkani jatkoivat liikettä, sätkyjä, kipua.... nukuin katkonaisesti. Aamulla Arja lähti joogatunnille ja töihin. Minä nousin ylös ja kävely sujui hyvin, kipu oli poissa. Nilkat suorat ja kaikki turvotus näytti kadonneen.

Vietän tämän koko viikonlopun täällä Lahdessa. Minna ystäväni tulee hakemaan minut illalla täältä. Hän opiskelee CST myös. Menen hänen kotiinsa ja varmaan jatkamme hoitamista myös jossain kohtaa. Matka omaan kehoon on mielenkiintoinen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan erilaisia hoitomuotoja oman liikunnan tukena.

Craniosacral therapia (CST) tai cranial-sacral therapia on hoitomuoto, jossa terapeutti koskettamalla hoidettavaa käsittelee elimistön kalvorakenteita. Hän myös käsittelee selkärankaa ja ehkä kalloa.  Näin elimistön selkäydinnestekierto lisääntyy. Myös muu aineenvaihdunta parantuu. Craniosacral therapian kehitti John Upledger, D.O 1970- luvulla  osteopatiasta.