Monet asiat elämääni ovat tulleet yhdessä hetkessä, kuin valon välähdyksessä. Niin myös miekkailu harrastus viime syksynä. Eksoten koulutuspäivänä Lappeenrannassa, jouduin samaan hissiin naisen kanssa, joka alkoi puhua miekkailusta. Kuinka hän edellisen päivänä oli ollut harjoituksissa ja nyt olivat lihakset kipeinä. Kuulin, että paikallinen miekkailuseura opettaa liikuntavammaisia miekkailemaan. Heti sytyin halulle päästä kokeilemaan lajia. 

Nyt en ollut liki neljään kuukauteen käynyt miekkailusalilla. Olin ensin ollut Teneriffalla 10 viikkoa talvea paossa heti joulun jälkeen ja nyt keskittynyt fyysisiin ja henkisiin harjoituksiin Sandiago de Compostellan vaellusta varten. Yllätyksekseni tänä aamuna sitten taksinkuljettajani kertoi, että olimme sopineet Espanjasta palattuani, että tänä iltana hän vie minut miekkailemaan. No niin kevennettyä harjoittelua ajattelin ;) kun uinnin jälkeen pikaisesti söin kotona ja lähdin miekkailusalille.

Salilla käy nykyisin kaksi pyörätuolilla liikkuvaa miekkailijaa. He molemmat ovat miekkailleet seitsemän vuotta. Opettajia on kaksi. Kaikki ovat ystävällisiä, taitavia ja osaavia ja kannustavia minua aloittelijaa kohtaan. Laji kiehtoo minua suuresti, ihmettelen, miksei muita ihmisiä näissä harjoituksissa ole.

Tänään opettaja neuvoi minulle floretin kanssa väistöjä ja hyökkäyksiä. Teemme lyhyitä harjoitteita ilman suojuksia. Käden ojennuksia, ranteen asentoa,  olkapään liikettä. Älä käytä voimaa, alita, ylitä vastustajan terä...hyökkää... ei pää taakse.....vain käsi ja hartia.....nyt vartalo. Lopuksi vaihdan varsinaiseen aseeseemme kalpaan. Tökin seinässä olevaa tyynyt. Oikea liike... nopeus ja voimaa Monta asiaa painuu alitajuntaani ja lihasmuistiini....toivon.

Illalla kotona lämmitän sosekeittoa ja haudutan yrttiteetä, johon pilkon runsaasti inkivääriä. Rentous ja kiitollisuus valtaavat mieleni kun koira sylissä nautin ateriani. Niin moneen asiaan voi innostua.