Kuinka fillarin saa lentoon?


Tässä juuri ennen pääsiäistä sitten kävi näin: Lähdin Eeva- avustajani ja Typy - koirani kanssa käsifillarilenkille.
200 metriä kuljettuamme, huomasin, että eturengas on aivan tyhjä. Kärsimättömänä ihmisenä ja innokkaana eteenpäin kulkijana en halunnut kääntyä takaisin, vaan ajattelin, että jos tämä tästä.
Seuraavassa alamäessä kuulin ketjujenkin kirskuvan kuivuuttaan....jo nyt, tunsin ärtymyksen nousevan mieleeni.`Aina tätä samaa amatöörimäistä touhua, koskaan ei´, ajattelin. Onneksi sain ajatukseni heti alkuunsa kiinni. Stop tykkänään nyt heti, komensin mieltäni. Kaunis kevätpäivä, katsele ympärillesi, hengitä rauhassa .... Herra armahda.

Pyörä kulki kuin kivireki Vuoksen rantaa pitkin, mutta liikuin eteenpäin, ihme kyllä ja sain aiemmat ajatukseni pidettyä loitolla. Aurinko paistoi ja Vuoksi kimalti, koirakin ehti haistelemaan tien reunuksia tässä vauhdissa. 3,5 km jälkeen tulimme autohuolto-/ varaosaliikkeen kohdalle. Hei, tuolta varmaan voisi kysyä ilmaa renkaisiin. Minä fillaroin huollon oven eteen. Eeva meni Typy sylissä sisään ja huuteli siellä: "Täällä ulkona olisi asiakas".  Tilanne tuntui perin koomiselta. Pihalle tuli mies haalarit yllä. "Saisinko ilmaa?" - kysyin, "eturengas on ihan tyhjä, pääsiäinen tulossa ja pitäisi saada tämä pyörä lentoon". Eeva yritti pidätellä nauruaan ja Typy oli haltioissaan näistä uusista ihanista ihmistä. Haalarimies vilkaisi minua, hymyili ja haki ilmauslaitteen ja täytti hetkessä kaikki renkaani. Nainen silitteli Typyä ja kertoi mummollaan olleen Perhoskoiran. Minä kiitin heitä sydämeni pohjasta asti ja toivotin hyvää pääsiäistä.

Kun jatkoimme matkaa, pyörä kulki kevyesti ja vaivatta, ketjut narisivat kuivuuttaan vieläkin. Ilman rahaa, kun olimme lähteneet lenkille, en sentään ollut kehdannut pyytää ketjyöljyä lainaksi näiltä ihmisiltä ;)   Parin päivän päästä sitten sain tuon öljypullonkin hankittua.