Pyhiinvaellus on meillä ortodokseilla elävä perinne vielä tänäkin päivinä. Vaelletaan pyhiin paikkoihin. Paikkoihin, joissa pyhät ihmiset ovat rukoilleet ja kilvoitelleet eläessään. Heidän esikuvansa muiden ihmisten auttamisesta ja oman egon unohtamisesta innostaa meitäkin luopumaan itsekkyydestä, vihasta: kaunasta, pelosta. Jotta voisimme rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Pyhiinvaellus on siis matka, kävellen tai tietty vaikka käsifillarilla ;) Pyhään paikkaan ja samalla matka omaan sieluun ja Jumalan luo.

Pyhiinvaellusmatka sisäisesti saattaa alkaa jo paljon ennen varsinaista matkaa. Paastonajan tapaan voi rukoilla: Isä anna minun nähdä rikokseni, etten minä veljiäni tuomitsisi. Sillä kiitetty olet sinä iänkaikkisesti amen.

Rukoilu on tärkeä osa itsetutkiskelua. Fyysinen ponnistelu auttaa ajattelusta irti. Tyhjentää pään. Tässä hetkessä elämään luottaen, on hyvä tehdä matkaa.

 

 

lisen:

https://www.youtube.com/watch?v=YMsuYkzEE4o

kuuntele: https://www.youtube.com/watch?v=90V1_v7PitA