Tänä aamuna olin hyvin uninen ja väsynyt. Päätin olla menemättä raakaan kevätsäähän kävelemään, niin kuin illalla olin suunnitellut. Täytyy pitää välipäivä liikunnasta.

Menin katsomaan kummitätiäni Kukkurilaan, joka on paikallinen hoitolaitos ihmisille, jotka eivät pysty asumaan kotona sairauden tai vamman vuoksi. Tämä paikka on hyvin karu, aktiviteettejä asukkaille ei ole, ruoka on laitosmaista.

Tänään kuitenkin osastolla, jossa Ulla, tätini, asustaa, on raikas ilma ja nuoria hoitajia töissä. Positiivista, ajattelen. Menen Sanna-avustajani kanssa Ullan huoneeseen. Yleensä kuljen kaupungilla ja kokouksissa ja muualla yksin, mutta Sannan kanssa on hyvä ja turvallista tulla tähän paikkaan. Sanna on työskennellyt vanhusten kanssa aiemmin. Hän tuntee nämä laitokset ja osaa auttaa vaikka jos Ullaa täytyy nostaa vuoteessa parempaan asentoon tai hän saa ruokaa henkitorveensa tai muuta vastaavaa. Kesällä haluaisin viedä Ullan ulos Sannan kanssa, katsotaan....

Ulla - täti on tänään pirteämpi kuin yleensä ja jaksaa hiukka puhua kanssani. Nostan sähkösängyn päädyn ylös varovasti, jotta hän nousee istuvaan asentoon. Sanna korjaa hänen asentoaan paremmaksi.

Ulla pitää koko vierailuni ajan kädestäni tiukasti kiinni ja katsoo minua tiiviisti tumman sinisillä silmillään, pyörryttää
                                  ja ajattelen:

                                                   Jo tämä, jo tämä, jo tämä,
                                                   että istuisi tässä näin hänen kanssaan
                                                   vaikka tunnin päivässä tai tunnin viikossa
                                                   riittäisi elämän tarkoitukseksi

Ulla syö tomaatti-vuohenjuusto-salaatin, jonka kotona tein ja banaanin hyvällä ruokahalulla. Hän roikottaa päätään eteenpäin, niin kuin ihmiset, joilla liikaa pidetään tyynyä niskan takana koko ajan, tekevät. Niskalihakset surkastuvat. - Nosta päätäsi, Ulla rakas taaksepäin noin ja vielä ja vielä -

Kotona mietin elämääni: kiitoksen aiheita, tarkoitusta. Kirjoitan paperilapuille, jotta konkreettisesti saisin kaikkeen kosketuksen. Tähän arvokkaaseen elämän lahjaan. Kun niin helposti unohdan ja vaivun illuusioihin.

- Rakas Jumalani pidä Ullasta ja muista eri hoitopaikoissa olevista ihmisistä huolta, lähetä Enkeleitäsi näihin paikkoihin, lohduta, paranna ja hoida. Isä anna meille omaisille sinun rauhasi...amen

 -