Buen Camino...... vaeltaa vai pysyä hengissä

Esteellisyyden sietämätön keveys 🌹

Saavuimme Hannen kanssa majapaikkaamme keskiviikkoiltana keskelle ruusupuita ja hedelmäpuita.
Sari Lehikoinen, Aila Peräjoki, Tiina Kröger, Joonas Agthe ja Marja Pihnala olivat saapuneet pyhiinvaelluksen majapaikkaamme maanantai-iltana myöhään. He olivat tiistaina ja keskiviikkonakin 'vaeltaneet' eli lasketelleet vaarallisia mäkiä, Marja oli liukunut pyörätuolillaan kivien kanssa mäkeä holtittomasti alas ja ihmeesti Tiina ja Aila olivat saaneet hänet kiinni. Sari oli sähkärillään ollut myös liian jyrkässä mäessä saatettuaan yhtä pyhiinvaeltajat, vanhaa kävelevää reumaattista rouvaa ylös. Lopulta he olivat molempina päivänä palanneet asuinpaikkaan reitin mentyä liian vaaralliseksi



Oukey, Hanne ja minä nyökyttelimme vakavina.... Nöyryys luovuttaa on viisautta.
Päätimme yhdessä kartoittaa koko tämän 100 km ns. esteettömän reitin tällä viikolla. Voimme kertoa löytämistämme turvallisista vaellusosuuksista ( jos niitä on ) ja näin helpottaa muitten liikuntavammaisten pyhiinvaellusmatkaa. Lisäksi voimme kirjoittaa vaikka Paaville ja ehdottaa esteettömän reitin suunnittelemista tänne..... Juuri näin me teemme 🌹

Ilalla palasimme tyytyväisenä taloomme. Sää oli ollut loistava. Sadealue kiersi meidät ja löysimme 7 km mukavan vaellusreitin Leboreiro sta eteenpäin. 

 Joonas korjasi pyöräni ketjut.

V

Buen Camino…to  trek or to stay alive

Me and Hanne arrived at our accommodation on a wednesday evening  in the middle of rose trees and fruit trees. Sari Lehikoinen, Aila Peräjoki, Tiina Kröger, Joonas Agthe and Marja Pihnala had arrived to our pilgrim lodging on Monday evening. They had “wandered” both on tuesday and wednesday, in fact they had gone downhill some dangerous hills, Marja had slided with her wheelchair with some stones recklessly down the hill. Tiina and Aila had catched her. Sari  too had been in a slope too deep after she had helped an old rheumatic lady walking up. After both days they had returned to the accommodation since the route had gone too dangerous.

Okay, Hanne and I were nodding seriously…The modesty to give up is wisdom. Together we decided to map out this entire 100 km so called unchallenged route this week. We can tell about the safe route  parts (if there are any) and by so doing ease other physically challenged people’s pilgrimage. Also we can for instance write to Pope and suggest planning an unchallenged route here…This is exactly what we-re going to do.

In the evening we returned happily to our house. Weather had been great. Rain avoided us and we found a nice wandering route 7 km from Leboreiro forward.

Jonas repaired my bike chains.