To care or not to care ............ Välittämisen ja ei-välittämisen välttämättömyydestä

 

To care or not to care

 

Today as I was leaving from the fencing exercise I got stuck in an elevator. The doors just wouldn’t open. I stood up by my scooter and wondered what would happen if I needed to pee. How embarrassing to be in wet pants when someone comes to rescue me. How long can it take…I need to relax. I tried to detach the back  basket of my scooter, so that the doors would open. All I got was a minor  cut in my finger.

 

My phone clang and a lady who once made a personal-assistant-gig for me texted now me how she was doing. I replied to her and invited her to come and visit me. She was still angry about an old issue and said that it was good for me to be stuck…in an elevator. I suggested her to give up negativity and thoughts about me, as it was eating her up.

 

It all felt absurd. That’s how it always is. I pay somebody to help me. Contracts are forgotten, work is boring or too demanding. At the end I get frustrated. This all is my fault, for sure…even though I’m the one in trouble. There’s no more room for empathy.

 

Absurd was also the situation where this acquaintance didn’t at first want to be paid for assisting me. Then in the middle of a gig she insisted on having  daily allowance and  payment for extra hours. Well, I paid this time from my own wallet. I didn’t even have to pay, since I happened to have a witness for that first phone call, but I didn’t want to be a part of a debt. Agreements are forgotten.

 

I resigned or I am currently trying to resign from the union that says making travelling agreements with a friend without charging the community daily allowance or meal fees is forbidden. I try to be moral and not to spend too much money from the commune for my travels, but it is being made criminal.

 

Great truths are revealed in paradox situations. When I was stuck in an elevator today a freedom of not caring about others opinions was born in me.  It was not a thought but a space…a space of freedom that was born from inside me.

 

I am me

Whether you like it or not

 

Don’t hate me

For you will only hurt yourself

For no reason

 

Don’t admire me,

For you only see a reflection of yourself

 

If you are you

And I am me

                      Honestly and for real

                                                        That is enough

Tänään miekkailuharjoituksista pois lähtiessäni jäin hissiin jumiin...ovet eivät auenneet. Nousin skootterini viereen seisomaan hissiin ja mietin, mitä jos alkaa pissittää. Kuinka noloa olla täällä pissit housussa, kun joku tulee pelastamaan. Kauanko siihen voi mennä aikaa...täytyy rentoutua. Yritin nostaa takaa koria skootterista irti, jotta ovet ehkä aukeaisivat. Sain vain pienen haavan sormeeni.

Puhelimeni kilahti ja yksi tuttava, minulle avustajakeikan kerran tehnyt ihminen, laittoi viestiä, kertoi kuulumisia. Minä vastasin hänelle ja pyysin käymään kylässä. Hän oli  vihainen minulle vielä jostain vanhasta asiasta ja sanoi, että minulle tekee hyvää olla jumissa .... hississä.
Kehotin häntä luopumaan negatiivisuudesta ja päästämään irti minun miettimisestäni, kun se syö vain häntä itseään.

Tilanne oli absurdi. Niin se näissä aina on. Maksan jollekulle, että hän auttaa minua. Sopimukset unohtuvat, työ on tylsää tai ponnistusta vaativaa. Lopulta turhaudun ja hermostun. Kaikki on tietysti minun vikani, toki ... vaikka olen pulassa... Empatia on unohtunut.

Absurdia myös taannoin tilanne, tuttava, joka ei aluksi olisi edes halunnut palkkaa avustamisestani. Myöhemmin hän kesken työkeikan alkoi vaatia päivärahoja ja maksua lisätunneista. No maksoin omista rahoistani tällä kertaa sitten. Vaikkei olisi tarvinnut, kun minulla olisi ollut todistaja tuolle ensimmäiselle puhelulle sattumalta, en vaan jaksanut olla muka velassa....Sopimukset unohtuvat.

Erosin tai yritän nyt kovasti erota ammattiliitosta, joka kuulemma kieltäisi sopimisen avustajana toimivan ystävän kanssa matkustamisesta ilman, että kunnalta vaaditaan ruokarahaa tai päivärahoja. Moraalisesta ajatuksestani, etten halua käyttää kohtuuttomasti kunnan rahoja moniin matkoihini, tehdään rikollista.

Suuret totuudet tulevat paradoksisissa tilanteissa..... Jumissa hississä tänään minussa syntyi vapaus olla välittämättä muiden mielipiteistä. Ei ajatus, vaan tila ....sisältäni kumpuva vapauden tila.


Minä olen minä
pidät sinä siitä tai et

Älä vihaa minua
satutat vaan itsesi suotta

Älä ihaile minua
näet vaan heijastuksen itsestäsi

Jos sinä olet sinä
ja minä olen minä
                           rehellisesti ja aitona
                                                           se riittää

 

Tarkistin Hetan työsopimuksen sekä Järvenpään että Imatran sosiaalityöntekijältä ja yhdeltä luottamusmieheltä. Matkustusohjesääntöä ei ole. On vaan ruokaraha matkoilla, joka työsopimuksen mukaan kuuluu yli 8 tunnin työpäiviin. Minun avustajani työpäivät ovat 5-6 tuntisia.