Valloitetaan monia mäkiä ja metsäpolkuja. 

Yläkuvassa Sari Lehikoinen ja Marja Pihnala nousevat edelläni katua ylös.

Camino el Sandiago kulkee välillä keskellä kauniita metsiä, välillä pienten kylien läpi.....

Marja Pihnala kelaa pyörätuolilla El Caminoa

Lauantaina lähdettiin Salceda'n kylästä vaeltamaan auto -tietä pitkin. Santa Irene'n kohdalta El Camino jatkui metsäpolkuna. Metsä oli kaunis ja polku kovapohjainen. Kaksi hyvin jyrkkää alamäkeä tuli vastaan, ja jouduin pyytämään Hannea ja Tiinaa jarruttamaan pyöräni liukumista mäkeä alas liukasta tietä. Jatkoimme aina O Pino'noon asti, jossa syötiin 10 euroa maksava  pyhiinvaeltajan kolmen ruokalajin ateria ravintolassa, jonka nimi oli Parillada O'boy. Hieno päivä 3 tuntia vaeltamista ja ...... no hidastahan tämä raskas reitti pyörätuolilla ja käsifillarilla kulkeville pyhiinvaeltajille on .... kilometrejä kertyi 8-9 tälle päivälle.

Tänään, sunnuntaina satoi vettä, välillä satoi vähän ja välillä kaatamalla. Aamulla menimme autoilla takaisin O'Pinoon. Rohkeasti lähdettiin vesisateessa vaeltamaan ensin ajoradan reunaa, sitten metsäpolkua pitkin. Vesisade oli pehmentänyt tämän polun pohjan pehmeäksi ja liukkaaksi ja kulkumme oli hidasta ja voimia vievää. Jatkuva vesisade ei keventänyt menoa. Hengitin raikasta ilmaa ja yritin rentoutua. Avustajamme joutuivat auttamaan meitä etenemisessä. Muutama jyrkkä alamäki löytyi myös ja varovaisesti laskimme ne alas.

Lämmittelimme pienessä kahvilassa hetken kahvia ja tuoretta lihapiirakkaa nauttien ja jatkoimme Pihnalan Marjan kanssa vielä vaeltamista. Tiina ja Hanne tulivat mukaamme auttamaan meitä. El Camino oli armoton tänään. Ajoradan reunaa nousimme loputonta ylämäkeä. Pyörillä liikkuvat pyhiinvaeltajat ajoivat ohitsemme ja huusivat meille: Buen Camino. Rukoilin Jumalaa rohkaistaakseni itseäni käyttämään kaikki voimani mäen nousuun. Puoli tuntia nousimme tätä mäkeä. Hanne kevensi takaa fillariani työntäen sitä kyynärsauvalla ja kai Tiinakin hiukan kevensi toisen Marjan menoa. Joonas ja Aila ajoivat autoilla ohitsemme ja löysivät levähdyspaikan, johon pysäköivät. ..... Luovutimme lopulta mäen nousun ja menimme autoihin. Tämän päivän tulos: vaellettu pari tuntia ja edetty noin 4,5 kilometriä .... 😁 😅

In English:

We conquer many hills and forest paths

Sari Lehikoinen and Marja Pihnala are climbing up the street before me.

Camino el Santiago runs from time to time in the middle of beautiful forests and through small villages.

Marja Pihnala with wheelchair on El Camino.

On Saturday we left Salceda village to wander along a motor road. From Santa Irene on El Camino continued as a trail in the forest. The forest was beautiful and the base of the trail was hard.  We encountered two extremely steep slopes and I had to ask Hanne and Tiina to brake my bike in order not to slide down the hill the slippery road. We continued all the way to O Pino where we stopped and had a three course pilgrim meal, costing 10 euros, in a restaurant called Parrillada O’boy. Great day, 3 hours of trekking and…well it is slow to travel this hard route for pilgrims in a wheelchair or with a hand bike…it sums up  8-9 kilometers today.

Today on Sunday it was raining, from time to time little and from time to time it was pouring water. In the morning we drew by car back to O’Pino. Bravely we started trailing in the rain, first at the edge of the motor way and then along the trail in the forest. Rain had made the trail soft and slippery and our journey was slow and intense. Continuous rain didn’t make it any easier. I breathed in fresh air and tried to relax. Our assistants had to help us to proceed. A couple of steep down hills were there and carefully we came down those.

We warmed up in a small cafeteria for a moment and enjoyed some coffee and warm meat pie. I continued trekking with Marja Pihnala. Tiina and Hanne came along to assist us. El Camino was ruthless today.  We ascended on a side of a motorway a never ending uphill. Some Pilgrims on bicycles passed us and shouted: “Buen camino!”. I prayed for God to encourage me to use all of my strength to climb the hill. Half and hour it took. Hanne lightened my burden by pushing my bike with her crutch and I guess Tiina also lightened the burden of the other Marja. Joonas and Aila drew car by and they found a resting spot where they parked. Finally we gave up climbing and went in the cars. The result of today: trekking for two hours and we advanced about 4,5 km. 😁 😅